Shocking!

Miksi, miksi, miksi, MIKSI tällaista tapahtuu?!?!?!!!??

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/teinipoika-teloitti-homon-koulutoverinsa-luokassa/art-1288399947474.html?ref=tf-promolnk

-t

"HEITÄ HOMO VOLTTI!"

Olen tehnyt huomion. Kohtaan tämän huomioni joka päivä lähes missä tahansa ja olen itsekin osaltani syyllinen siihen, että huomioni on olemassa. Huomioni koskee lähes kaikkia kaikkialla, se ei katso kellonaikaa eikä liiemmin paikkaakaan. Huomioni on homo -sanan käyttö arkipuheessa.

"Hei homo, tuus tänne!", huusi 13 -vuotias tyttö keskellä leirikeskuksen pihaa, kun kutsui kaveriaan luokseen. " Senkin homo", sanon itse rakkaimmalle ystävälleni hänen voittaessa minut lautapelissä. Homottelu on päivittäistä ja siinä missä homoksi kutsuminen ennen oli vakava asia, nykyään kutsumme myös rakkaimpiamme piloillamme näin ajattelematta sen enempää kyseisen sanan merkitystä.

 "Homoseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus ja romanttiset tunteet kohdistuvat pelkästään tai ensisijaisesti hänen omaan sukupuoleensa." 

Homoksi ei kutsuta leikillään parasta ystävää, inhottavaa ihmistä, omasta mielestä outoja tyyppejä eikä ketään muutakaan. Mielestäni homo -sanan voisi jopa kokonaan unohtaa. Miksi täytyy eritellä? Ihmisiähän me kaikki olemme riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestamme.

Miltä mahtaa tuntua ajatuksiensa kanssa painivasta nuoresta, joka saa ympäristöstään viestin, että homous on yleinen vitsi? Tai kun tätä nuorta kutsutaan leikillään homoksi? Erikseen on vielä tietyt "homomaneerit" joita muun muassa leireillä esitetään sketsien muodoissa, joissa homoja ja lesboja pistetään kuus-nolla. Miltä se tuntuu leiriläisestä tai työntekijästä, jolle aihe on läheinen itsensä tai jonkun läheisen kautta? Siihen huudahdus "Oli läppä hei!" ei taida oikein enää riittää.

Kuten jo alussa totesin, olen itsekin syyllinen tämän ilmiön yleisyyteen. Mutta asiaan heränneenä pyrin tiedostamaan sanojani ja arvostamaan sanoja joita päästän suustani. Homo -sana on kaunis ja merkityksellinen sana, ei vitsi. Yrittäkäämme muistaa se.


Mitä mieltä te olette?


Pohtimaan jää,

T

Ihana puheen vuoro

Joku muukin on samalla asialla. Järkevä ja erilainen puheenvuoro.

http://tarujousia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/75250-miksi-sukupuoleen-kasvattaminen-on-t%C3%A4rke%C3%A4%C3%A4

-E-

Punaista!

.. nimittäin vaaleanpunaista. Tässä on niin pitkään jo painittu monien ikävien uutisten ja ajatusten kanssa liittyen seksuaaliseen ja sukupuoliseen tasa-arvoon, että välillä pitää sitten herkutella rakkaudella ja positiivisella julkisuudella:

http://www.iltasanomat.fi/viihde/adam-ja-sauli-kasi-kadessa-punaisella-matolla---katso-kuvat/art-1288391437783.html?ref=tf-promolnk

Lisää tällaista!

-T

Mediaseurantaa

Tässäpä taas suolaa haavoihin. Kristillisdemokraatit ilmeisesti potki yleisen aviolittolain kannattajan pihalle puolueestaan.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/112383-homomyonteinen-kristillinen-savustettiin-ulos-%E2%80%9Drankkaa%E2%80%9D

-E-

Homoseksuaalisuuden alkulähteillä

Minua on viime aikoina mietityttänyt väite: homoseksuaalit eivät ole eheitä ihmisiä. Kuulemma ihmisestä tulee homoseksuaali ympäristön vaikutuksesta ja heillä on traumoja, heikko äiti- tai isähahmo, pettymyksiä vastakkaiseen sukupuoleen, heikko suhde kirkkoon  yms. Näin uskovat siis ne ihmiset, joiden mielestä homogeeni on pelkkää satua, jolla yritetään entistä enemmän oikeuttaa syntistä maailman menoa. Kunnioitan ihmisten mielipiteitä, mutta tähän asiaan minulla on kyllä sananen sanottavana. 

En tiedä muista, mutta minä ainakin tunnen olevani ihan eheä ihminen. Minulla ei ole elämässäni ollut minkäänlaista traumaattista kokemusta, vaikka välillä on ollut todella vaikeaakin. Minun sieluni tai sydämeni eivät makaa pirstaleina tyhjyydessä , vaan ovat yhä ihan toimivia kokonaisuuksia. Minulla on ollut vahvat vanhemmat, jotka ovat kasvattaneet minut yhdessä ja rakastaneet minua. Olen pettynyt elämässäni enemmän saman sukupuolen kuin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Uskon Kolmiyhteiseen Jumalaan ja olen aktiivisesti seurakunnan toiminnassa mukana. Kasvuympäristössäni homoseksuaalisuudesta on vaiettu tai sitä on paheksuttu. Tiivistettynä voisinkin oikeastaan sanoa, että mikään minun ympäristössäni tai minun kokemuksissani ei ole rohkaissut homoseksuaalisuuteen. Kaiken järjen mukaan minusta olisi pitänyt tulla hetero, mutta ilmeisesti kaikki ne paikat oli jo varattu :)

Uskon henkilökohtaisesti siihen, että homogeeni on olemassa ja Jumala on niin tarkoittanut. Toivoisinkin, että ihmiset ymmärtäisivät, että homoseksuaalisuus ei ole mikään sairaus. Homoseksuaalisuus on ollut monille ihmisille täysin luonnollista aikojen alusta lähtien ja tulee todennäköisesti sitä olemaan myös jatkossakin. "Homoseksuaalisuudesta parantuneita" ei ole mielestäni olemassakaan. En halua vähätellä niitä ihmisiä, jotka näin uskovat , mutta minun silmissäni nämä "parantuneet" eivät ole koskaan oikeasti homoseksuaaleja olleetkaan tai sitten he pettävät itseään, kun kuvittelevat muuttuneensa heteroiksi. Olenkin hieman surumielinen ajatellassani niitä ihmisiä, jotka ovat täysin sekaisin seksuaalisuutensa kanssa ja joita painostetaan olemaan jotain muuta kuin mitä he pohjimmiltaan ovat. Tällaisesta painostuksesta ovat hyvinä esimerkkeinä Älä alistu -kampanja tai Aslan-järjestö, joiden toiminta on varmasti enemmän haitallista kuin hyödyllistä.

Nämä ovat kuitenkin vain minun mielipiteitäni ja jokaisella on oikeus olla eri mieltä, oikeus katsoa asioita omasta perspektiivistään. Itse kuitenkin aion jatkaa samaan malliin ja tukea ihmisiä oman seksuaalisen identiteettinsä etsimisessä. Ja onko sillä oikeasti väliä rakastaako ihminen saman vai vastakkaisen sukupuolen edustajaa, kunhan rakastaa.

Kesäisin terveisin
- M

Hämmmentävää ripariopetusta

Suurta tunnekuohua herättänyt uutinen, mulkaise ihmeessä ja osallistu keskusteluun:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052013751782_uu.shtml


-T

Seminaaria ja vaaleja

Heippa hei



Olin tuossa taannoin ensimmäisessä valtiojohdon järjestämässä tilaisuudessa, jossa käsiteltiin yksinomaan ja ainoastaan sukupuolivähemmistöjä. Vaikka aihe onkin minulle tuttu, nousi seminaarista uusia näkökulmia aiheeseen ja sain myös uutta tietoa. Ajattelin nyt vähän jakaa niitä teijän kaa.



Ensinnäkin esille nousi asia, jota myös itse paljon painotan: sukupuolen moninaisuus kuuluu kaikille, on kaikkien oikeus, eikä tarkoita vain transihmisiä tai intersukupuolisia. Moninaisuutta on myös eri tavat ilmaista mieheyttä ja naiseutta. Itse koen pukeutuvani esimerkiksi aika poikamaisesti välillä ja minua pienenä usein luultiinkin pojaksi (voi tosin johtua siitä, että olin kalju ja hengeilin vaan poikien kanssa. :) Tykkään kyllä myös pukeutua naisellisesti ja korostaa sitä puolta itsessäni. Ehkä olenkin jonkunasteinen transvestiitti, en tiiä :)



Toiseksi, koin järkytyksen. En tiedä miten on aiemmin mennyt asia ohi, mutta sain tänään tietää, että jotta transsukupuolinen tai (ilmeisesti) transgender pääsisi sukupuolen korjaushoitoihin, hänen pitää olla hedelmätön. Eli käytännössä trassukupuoliset pakotetaan pakkosterilisointiin! Kysyin sitten, että mitä perusteita tälle on, niin ei kuulemma mitään muita kuin se, että koetaan, että on kamalaa jos sellaiset ihmiset lisääntyvät. Mitä p******?



Että tällaista opin tänään. Ja sitten vielä vähän ihmettelen hallitusneuvotteluja. Mikä on nyt tämä ihme uusi hallitusjuttu? Kokoomus, SDP, RKP (tähän asti ok) vihreät ja kristilliset. Ensinnäkin, mahtaa Soinia ja kumppaneita ketuttaa, kun ne savustettiin ulos ja toiseksi kyllä minua sateenkaarevaa ketuttaa se, että kristilliset on nyt sitten kaiken tämän ihanan keskustelun jälkeen mukana...



Ootteko samoilla linjoilla vai ihan eri linjoilla? Entäs toi pakkosterilisointi?

Seksuaalisuus seurakunnassa

Onko ketään muuta alkanut ärsyttämään se, että seurakunnissa ei oteta juuri millään tavalla kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin liittyvissä asioissa? En haluaisi yleistää, mutta omien kokemuksieni mukaan asiasta saatetaan vaieta aivan kokonaan. Välillä mieleen hiipii pakostakin ajatus siitä, että meidän olemassaolomme yritetään sivuuttaa. Tosin viimeisen vuoden aikana on käyty niin kiivaasti seksuaalisiin vähemistöihin liittyvää keskustelua, että siltä on tuskin voitu välttyä missään seurakunnassa.

Ehkä eniten minua on mietityttänyt rippikoulussa "Seksi ja seurustelu -oppituntien" sisältö. Ensinäkin opitaanko niissä oikeastaan yhtään mitään? Välillä tuntuu, että nuo kyseiset ja kyseenalaiset oppitunnit ovat pelkkää hupia eikä mistään asioista puhuta vakavasti. Toiseksi, maailman turhin asia on mielestäni ihannenaisen tai ihannemiehen piirtäminen. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä, koska kukaan ei ota sitä vakavasti, eivät edes vetäjät. Lopputulos on se, että ihannemiehellä on niin järkyttävän kokoinen kalu, että Eiffel-tornikin kalpenee sen rinnalla ja ihannenaisella on niin isot rinnat, että niistä valmistaisi vaikka kaksi ilmalaivaa. Kuitenkin kaikista eniten minua häiritsee se, että pojilla ei ole mahdollisuutta piirtää ihannemiestä eikä tytöillä ole mahdollisuutta piirtää ihannenaista. Ymmärrän kyllä sen, että teini-ikäiset eivät pakosti tiedä vielä seksuaalista suuntautumistaan tai halua kertoa siitä muille, mutta minusta jokaisella pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus piirtää ihannehahmonsa, vaikka se olisikin saman sukupuolen edustaja. Silloin asiasta myös heräisi varmasti keskustelua, josta kaikki hyötyisivät.

Minua huolestuttaa myös seurakunnan työntekijöiden valmiudet puhua seksuaalisuuten liittyvistä asioista. Suvaitsematon asenne ja tietämättömyys ovat erittäin huonoja piirteitä näistä asioista puhuttaessa. Tietysti työntekijä voi kertoa Raamatun kannan esimerkiksi seksuaalisiin vähemmistöihin liittyvistä asioista, mutta on myös hyvä käydä läpi nykyajan asenteita seksuaalisia vähemistöjä kohtaan. Olen huomannut, että kun näistä asioista puhutaan lähimmäisen rakkauden näkökulmasta, niin saadaan kaikista hedelmällisimmät keskustelut. T:ltä kuulemani Raamatun lause "Jumalan armosta olen mitä olen" on mielestäni se lähtökohta mistä käsin seurakunnan työntekijän on hyvä lähteä käsittelemään seksuaalisiin vähemmistöihin liittyviä asioita. Voin vain toivoa, että tulevaisuudessa seksuaalisista vähemmistöistä puhuttaisiin enemmän seurakunnissa.

- M

Huomioita kentältä

Vaatekaupat aiheuttaa minulle aina ärsytystä ja syviä huokauksia. Huomasin esimerkiksi, että eräät kauppaketjut ovat nimenneet tuoteryhmät näin: Pikkupojat, Pojat, Miehet SEKÄ Pikkutytöt, Tytöt, Naiset. Sensorini värähtivät välittömästi! Eikä näitä pikkuihmisten vaatteita voisi nimetä vaan että "Lapset"!?.
Tai lajitella vain vaatetyyppien mukaan housut, t-paidat, alushousut yms ?

Itse tykkään kaupoista, joissa ei selkeästi ole rajoja miesten ja naisten vaatteiden välillä, vaan voi väljästi seikkailla ja mallailla kummalle vaan "tarkoitettuja" vaatteita joutumatta silmätikuksi. Muutaman kerran miestenvaateliikkeeseen asiakkaana ollessani oon saanu kuulla, että "ootkos poikaystävälles ostamassa, minkäs kokonen se on.." kun katson itselleni vaikkapa farkkuja. Silloin tulee helposti soperrettua naama punaisena että eikun itsellehän sitä tässä vaan...Vaikka mitä sitä häpeämään! Vaatteet kuin vaatteet, pääasia että itse tykkää eikä ihan ilkosillaan käy maitoa ostamassa lähikaupasta.

Mielestäni sanonta "Vaatteet on mun aatteet" pitää siinä mielessä hyvinkin paikkansa, että niillä voimme myös viestittää omaa suhtautumistamme sukupuolisuuteen ja leikitellä sillä! Ei se ole niin vakavaa. Olen nähnyt kaupungilla miehiä jotka ovat rohkeasti vetäneet ylleen legginsit, ja naisia jotka ovat juhliin pukeutuneet tummaan pukuun. Ja hyvältä näytti! Ja itsehän puhun sujuvasti myös molempien vaatteiden kieltä kuten monet ystäväni, ja harvoin kukaan tulee ihan päätänsä siitä aukomaan että "hei, siullahan on miesten housut jalassa!".
Kannustan siis huomioimaan nämäkin pikkuasiat tuolla liikuskellessanne ja valitsemaan fiksusti esimerkiksi omille lapsillenne ja itsellenne.

 puspus, T

Ketä, mitä missä, häh?

Hoplaa!


Neljä valloittavaa persoonaa ryntää sosiaalisen median maailmaan aukomaan päätään ja levittämään seksuaalisen ja sukupuolisen tasa-arvon ilosanomaa! Emme örvellä tai kiroa, mutta ihmettelemme, kritisoimme, arvioimme ja huomioimme maailmaa jossa elämme. Emme edusta ketään emmekä mitään, olemme vain me. 


Ja tällaisia me olemme:


E: Valloittava hulluttelija, aktiivinen toimija, villi ja vallaton ajattelija! Toimii lähes työkseen seksuaalisen ja sukupuolisen tasa-arvon puolesta kaikkialla. Tällä hetkellä heterosuhteessa, ajatusmaailmaltaan bi.


M: Järkeilijä ja pohtija, teräväsanainen vitsiniekka. Vaikuttaa paikallisesti muun muassa seurakuntien ja ihmisten ajatusmaailmoihin omalla persoonallaan. Parisuhteessa miehen kanssa.


T: Teräväsanainen, näppärä ja luova haaveilija. Naurulla läpi vaikka harmaan kiven! Tällä hetkellä myöskin heterosuhteessa, ajatusmaailmallisesti bi.   


V: Faktan kruunamaton kuningas, älyniekka ja elämästä nautiskelija. Heterosuhteessa.


Tällaisia tyyppejä täällä siis avaa sanaisia arkkujaan. E, M ja T kirjoittelevat omia juttujaan enimmäkseen ja V toimii uutis- ja ajankohtaislinkkittäjänä.  


SateenkaariDuunarit haluavat jakaa ajatuksiaan ja herättää keskustelua, sekä päästä oikeasti vaikuttamaan!


Kommentoikaa, heittäkää aiheita, kritisoikaa! Pääasia että olette mukana :)  


Hey Ho Lets Go!


-T 

Ensimmäisiä sateenkaaripohdintoja

Heippa hei!

Tästä se lähtee, sateenkaareva pohdinta.

Tässä on M:n ja T:n kanssa seurailtu pitkin vuotta keskustelua kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja kaikesta, mitä tähän comboon liittyy. Minä ainakin olen surullinen keskustelun sävystä. Tuntuu siltä, kuin homoseksuaalisuus ja  usko sekä etenkin kirkkoon kuuluminen sulkisivat toisensa pois. Kuitenkin monet ymmärtävät, että eihän näin ole. Itse olen uskova nuori aikuinen ja kamalaa, biseksuaali. Mitä minulla on suvaitsemattoman ja tuomitsevan kirkon kanssa mitään tekemistä?

 Nuoret aikuiset ovat eronneet kirkosta kaikkein aktiivisimmin. Haluan nyt vedota ikätovereihini: mieti, mitä kirkko ja usko sinulle oikeasti merkitsee. Jos ne eivät merkitse mitään, eroa toki, mutta sinulla on pienikin uskon kipinä ja tarve keskustella siitä, harkitse eroamista vielä. Pelkkä "homokysymys" ei saa olla syy eroamiselle. Kirkko on täynnä seurakuntalaisia ja työntekijöitä, jotka haluavat homoille samat oikeudet kuin muillekin ja aktiviisesti torjuvat suvaitsemattomuutta ja ajavat yhdenvertaisuutta seurakunnissa.

Parhaimmillaan seurakunta on avoin, luottamuksellinen ja dialoginen paikka, jonne kaikki saavat tulla. Tämä on oma kokemukseni kirkosta. Olen todella surullinen niitten puolesta, jotka ovat kokeneet päinvastaista. Ymmärrän, että kaikki seurakunnat eivät ole samanlaisia ja kirkko on, kuten on todettu, moniääninen. Toivoisin kuitenkin, että vaikka opillisista ja eettisistä asioista ollaan eri mieltä, vastavuoroinen ja avoi dialogi säilyisi. Kaikiesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kaikkien mielipiteitä pitää kunnioittaa, eikä sanoilla saa tehdä väkivaltaa toista kohtaan.

Olipas siinä avautumista ja kliseista tekstiä. Näinpä minä kuitenkin ajattelen. Minunkin kanssani saa olla eri mieltä. Ilmaiskaa toki mielipiteitänne kommenteissa.

Aurinkoisin, kesäisin terveisin E