Seksuaalisuus seurakunnassa

Onko ketään muuta alkanut ärsyttämään se, että seurakunnissa ei oteta juuri millään tavalla kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin liittyvissä asioissa? En haluaisi yleistää, mutta omien kokemuksieni mukaan asiasta saatetaan vaieta aivan kokonaan. Välillä mieleen hiipii pakostakin ajatus siitä, että meidän olemassaolomme yritetään sivuuttaa. Tosin viimeisen vuoden aikana on käyty niin kiivaasti seksuaalisiin vähemistöihin liittyvää keskustelua, että siltä on tuskin voitu välttyä missään seurakunnassa.

Ehkä eniten minua on mietityttänyt rippikoulussa "Seksi ja seurustelu -oppituntien" sisältö. Ensinäkin opitaanko niissä oikeastaan yhtään mitään? Välillä tuntuu, että nuo kyseiset ja kyseenalaiset oppitunnit ovat pelkkää hupia eikä mistään asioista puhuta vakavasti. Toiseksi, maailman turhin asia on mielestäni ihannenaisen tai ihannemiehen piirtäminen. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä, koska kukaan ei ota sitä vakavasti, eivät edes vetäjät. Lopputulos on se, että ihannemiehellä on niin järkyttävän kokoinen kalu, että Eiffel-tornikin kalpenee sen rinnalla ja ihannenaisella on niin isot rinnat, että niistä valmistaisi vaikka kaksi ilmalaivaa. Kuitenkin kaikista eniten minua häiritsee se, että pojilla ei ole mahdollisuutta piirtää ihannemiestä eikä tytöillä ole mahdollisuutta piirtää ihannenaista. Ymmärrän kyllä sen, että teini-ikäiset eivät pakosti tiedä vielä seksuaalista suuntautumistaan tai halua kertoa siitä muille, mutta minusta jokaisella pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus piirtää ihannehahmonsa, vaikka se olisikin saman sukupuolen edustaja. Silloin asiasta myös heräisi varmasti keskustelua, josta kaikki hyötyisivät.

Minua huolestuttaa myös seurakunnan työntekijöiden valmiudet puhua seksuaalisuuten liittyvistä asioista. Suvaitsematon asenne ja tietämättömyys ovat erittäin huonoja piirteitä näistä asioista puhuttaessa. Tietysti työntekijä voi kertoa Raamatun kannan esimerkiksi seksuaalisiin vähemmistöihin liittyvistä asioista, mutta on myös hyvä käydä läpi nykyajan asenteita seksuaalisia vähemistöjä kohtaan. Olen huomannut, että kun näistä asioista puhutaan lähimmäisen rakkauden näkökulmasta, niin saadaan kaikista hedelmällisimmät keskustelut. T:ltä kuulemani Raamatun lause "Jumalan armosta olen mitä olen" on mielestäni se lähtökohta mistä käsin seurakunnan työntekijän on hyvä lähteä käsittelemään seksuaalisiin vähemmistöihin liittyviä asioita. Voin vain toivoa, että tulevaisuudessa seksuaalisista vähemmistöistä puhuttaisiin enemmän seurakunnissa.

- M